Aika aikaa kutakin...

Viime päivinä ja - meilläpäin siis oikeastaan vasta nyt - on saanut nauttia kesän lämmöstä. Silti mustikkametsässä tänään saattoi jo selvästi havaita syksyn merkit. Illat hämärtyvät, päivät lyhenevät. Miten ihanaa, että saamme elää vuodenaikojen mukaan. Syksy on myös uusien alkujen ja innostuksen aikaa. Minä olen ottanut tämän syyskauden tavoitteeksi päästä eroon liiasta tavarasta! Ei mikään harvinainen ongelma nyky-Suomessa ja kaikissa länsimaissa.  Tavaroita läpikäydessä tulee mieleen myös elämän monet muut rönsyt, joita on pikkuhiljaa päässyt syntymään. Nekin ovat antaneet kovasti, mutta karsinta olisi paikallaan. Niinpä päätin hyvästellä tämän bloginpidon. Olen kiitollinen, että yksi ja toinen on käynyt kurkkaamassa töitäni ja joskus on tullut kommenttejakin. Kiitos niistä kaikista!

Käteni onneksi toimivat edelleen ja niillä syntyy jatkossakin - toivottavasti - aina jotain. Laitan tähän viimeiseen postaukseen nyt vielä uusimmat korvakoruni. Ja nehän ovat siis akvarellipaperista - noihin ylimmäisiin laitoin lisätekstuuria langasta.

With these latest earrings I would like to thank all visitors of my blog - and say goodbye.

Käsillätekemisen iloa meille kaikille! Blogini tietenkin pysyy luettavissa edelleen ja siinä olevat yhteystietoni ovat voimassa.  Töitäni voi myös jatkossakin bongata toreilla tai myyjäisissä.

Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Langanloput käyttöön

Wingspan collar - once again

Tuttava sattui kysymään, olenko tehnyt vielä wingsspan-kaulureita, ja eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot ja lankakerät esiin ja panna toimeksi. Mitään suunnitelmaa värien kanssa ei ollut, vaan kaivoin uutta kerää kehiin, kun entinen loppui. Jossain vaiheessa työ näytti aika kaoottiseltakin, mutta lopputulos ei sentään ole hassumpi, kun lähtökohtana on saada langanloput hyötykäyttöön. Kaulusröyhelö olisi voinut olla reilumpi, sillä viimeistä lankaa löytyi yllättäen useampikin pikkukerä, mutta en jaksanut/viitsinyt ruveta enää purkamaan, kun viimeisellä kerroksella silmukoita oli melkoinen määrä. Suurin osa langoista on Pirkanmaan Kotityön täysvillaista ohutta lankaa ja kai peräisin artesaaniopintojeni työssäoppimisjaksolta.

Eilenillalla innostuin tekemään yhdet korvikset. Tavallisesti teen muutaman parin sarjan, kun siihen puuhaan ryhdyn. Nämä täydentävät kivasti mustavalkoisteni valikoimaa.

Paper ear rings from yesterday

Tämä käsityöläinen on ollut vähän talvihorroksessa joulumyyjäisten jälkeen, mutta onneksi tuttavapiiri ei ole unohtanut tuotteitani. Kyllä niitä pikkuhiljaa syntyy, katse kohti uutta kesää ja uusia markkinoita.

Loppukevennyksenä kuva hiukan asian vierestä...

Love your translator!

Kädentaitoihin liittyvät myös monet suomentamistani kirjoista. Nyt on menossa kansainvälinen kampanja Love your translator, jonka myötä haluamme tehdä kääntäjän työtä näkyvämmäksi. Olisi voinut kyllä tuo tarrakin kuvassa näkyä paremmin!

Joulumyyjäiset mielessä

Earrings of aquarel paper for Christmas market

Olen vaihteeksi oikein innostunut korvakorujen tekemisestä. Sekin on laji, jossa parhaisiin tuloksiin pääsee ns. heittäytymällä, vaikka itse tekeminen vaatii myös tarkkuutta. Aluksi ideoita ei tunnu olevan, mutta muutaman parin jälkeen ollaankin jo ihan flow-vaiheessa. Siinä sitten syntyy myös uusia väriyhdistelmiä, kuten tämäkin alkuaan mustavalkoiseksi tarkoittamani pari.

Pysyn näissä abstrakteissa aiheissa, joissa pääasia on värien ja tietysti myös muotojen käyttö. Erityisesti nautin siitä, että värikerroksia tulee paljon kuten näissä yllä olevissa.

Mustavalkoisia pitäisi olla tarjolla runsaasti, mutta ne ovat kaikkein hankalimpia tehdä. Tässä nyt kuitenkin taas muutama pari.

Any hidden story....

Ihan kuin näissä olisi joku tarinakin - tietäisi vain, mikä... Mustavalkoisten lakkaaminen tuottaa tuskaa, sillä jostain syystä musta tahtoo levitä väkisin. Ihmettelen myös, miksi se leviää vain ja ainoastaan korun etupuolella, kääntöpuolesta tulee kyllä ihan siisti.

New form, new inks

Viimeisiin kokeilin ihan uutta muotoa ja myös uusia musteita, ja tulos on mielestäni vähän kuin satukirjasta. Houkuttelee jatkamaan samalla linjalla. Tämä onkin juuri se piste, jossa luovuus jo kukoistaa.

Tulevana viikonloppuna olen sekä lauantaina että sunnuntaina Kankurin joulumyyjäisissä Kokkolassa. Siitäpä se taas alkaa! Sitä ennen on vielä tarkoitus ahkeroida.

Torikuulumisia

Before two heavy rain showers...

Päätin keväällä, että tänä kesänä käyn ahkerasti oman kaupungin iltatorilla ja päätöksessä olen myös pysynyt, vaikka torikauppa meillä vähän nihkeätä onkin. Aina sieltä kuitenkin on plussan puolella kotiin tultu. Ja kun sitten torikaupan makuun pääsin, niin enpä malttanut myös lomareissulla olla käymättä ihan vieraalla torilla. Onneksi tuotteeni ovat niin kevyitä ja helposti kuljetettavia, että niiden rahtaaminen julkisessakin liikenteessä onnistuu vallan mainiosti.

Many of my newspaper dolls have found their way to birthday presents to several countries.

 

 

Where have all the clients gone....

Lypsyhuivit ovat huvenneet tasaiseen tahtiin, joten niitä piti jo ruveta tekemään ennen kuin kokonaan loppuvat.On kiva, että värivalikoimaa on runsaasti.

Some more scarves

Vihreistä tuli niin kauniita, että voisin pitää ne itsekin, mutta kyllä ne nyt torille kuitenkin lähtevät. Saattaa kestää kauankin, ennen kuin niille sopiva ihminen löytyy - tai sitten ei. Kuvista ei varmaan voisi arvata, että materiaali on sideharsoa, sitä kun hyvin harva tunnistaa edes koetellessaan. Ensimmäinen arvaus on lähes poikkeuksetta pellava.

Purple shades

Tässä kolme luumunpunaista huivia. Kyllä värien sekoittaminen on ihanaa; minulla on vain päävärit punainen, sininen ja keltainen. Väreihin tuo syvyyttä ja vivahteita myös se, että huivi on sekä värjätty että painettu, mitä ostajat eivät myöskään tunnu huomaavan.

Blue like the sky

Ja vielä huivi myös täti siniselle :).  Siniset olivat päässeetkin loppumaan kokonaan ja eikös vain viimeksi joku olisi halunnut juuri sinisen.
Toritarinan päätteeksi vielä uusimmat akkani, jotka jo poseeraavat tässä seuraavaa tori-iltaa odotellessa. Siinä on tuote, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin!

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!

Kesäisiä korviksia

Paper ear rings, still popular at the market

Kesä on suosinut paremmin sisätöitä - jos nyt asian näin positiivisesti haluaa ilmaista. Niinpä päätin tuossa juhannuksen aikaan tehdä pitkästä aikaa vähän akvarellikorviksia ennen kuin taito ruostuu. Vielä onnistuivat! Näissä kaikissa on taas useita värikerroksia. Tekemisessä onkin se juuri niin mielenkiintoista, että milloin koru on silmissäni valmis; kuviointiahan pystyy jatkamaan miten kauan tahansa. Yritin tehdä taas vähän erilaisia ja ainakin itselleni nämä uusimmat erottuvat joukosta.

Many Finns like the blue colour.

On vaikea sanoa, minkä värisiä korviksia menisi eniten. Sen sijaan tiedän kyllä, mitä menee vähiten: punaisia. Punaisten huonompi menekki on vähän mysteeri, sillä huiveista taas punaisia menee eniten. Ehkä ostajien ikäjakaumalla on vähän tekemistä asian kanssa. Kaikkea pitää joka tapauksessa olla tarjolla ja on kiva seurata, miten ihmiset korunsa - tai huivinsa tai paitansa - valitsevat.

Black & white - always in fashion

Mustavalkoisilla on aina kannattajansa. Ja valikoimistani löytyy sekä mustavalkoista että valkomustaa (onko tämmöistä sanaa olemassakaan???). Muste on kivaa ja tehokasta, sillä musta on oikeasti mustaa. Voi niitä pitkiä vuosikymmeniä ilman mustetta sieltä kansakoulun ekaluokalta viime kesään - silloinhan minä tämän ihmeaineen uudelleen löysin:). Ja mustevarastossani on kyllä värejä jo aika lailla.

Paperikorvikset ovat kevyitä, mutta onneksi eivät sentään lentäneet taivaan tuuliin, kun niitä tänä iltana torilla myin.

Korviksia keveitä kuin perhosia

Earrings of paper, swinging gently as butterflies...

Kevyttä kesäkäsityötä ilmaantui ihan yllättäen, kun törmäsin kivaan ohjeeseen netissä. Viime viikon taideleirillä taas ihastuin musteen käyttöön, joten löin ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Korvikset on tehty akvarellipaperista, jota niissä on useampikin kerros, mutta painoa ei juuri ollenkaan. 

Art and craft

Toisiin maalasin kuvioita molemmille puolille. Ja kun ohjeessa neuvottiin laittamaan toiselle puolelle banaanipaperia, niin yllätyksekseni sitäkin löytyi omasta kaapista melkoinen arkki - heräteostos kymmenen vuoden takaa...  Banaanipaperi on niin kaunista, että sen pintaa en halunnut peittää. Kesäisenä välipalana olen virkannut myös näitä narukoreja, joihin sitten joulumyyjäisten aikaan on kiva tehdä jotain houkuttelevaa.

Viime lauantain toripäivänä yksi yllätysvillatakkini löysi uuden omistajan ja huomaanpa, että en edes ehtinyt siitä ottaa kuvaa valmiina. Tästäpä sitten innostuin niin, että loin jo silmukat uuteen ja onhan sitä jo tullut tässä parina iltana pisteltyä jonkin matkaa. Syksyllä on taas kurssi tiedossa, joten on hyvä kertailla aina silloin tällöin itsekin takintekoa.

Enpä voi kuin ihmetellä, miten kivoja sovelluksia löytyykään paperinkuvioinnista, joka oli  yksi lempiaineitani artesaaniopinnoissa. Elämän löytöretkellä ei tiedä, mitä seuraavan mäennyppylän taakse on kätketty.  

Helmiä ja nappeja ja vähän muuta

Helmiä, helmiä, helmiä. Tämä on sana, jota käytän (kirjoitettuna siis) nykyään kai kaikkein eniten - ei sillä, että itse tekisin niitä, vaan suomennan parhaillaan aivan ihastuttavaa kirjaa koruharrastajille. Kuvan paperihelmet sen sijaan sain lopulta juuri kootuksi nauhaan. Oma helmituotantoni on ollut viime aikoina varsin vähäistä; monenlaista muuta sitten olenkin kyllä yrittänyt. Tämän korusetin olin luvannut tehdä jo ajat sitten, ja siinäpä se nyt on. Materiaali on siis vanha sanomalehti, ja tekniikkaa olen itse kehitellyt. Olisipa kiva lisätä, että alla näkyvä pellavaneule on myös tuotoksiani, mutta ei - se on kirpparilöytö, aivan tuliterä, klassinen pitsineule ja kahvikupposen hinnalla.

Viikko sitten oltiin Tallinnassa tyttären kanssa. Tässä pitikin nyt esitellä muutamia hänen ottamiaan kivoja kuvia, mutta entäs kun palvelin ei niitä hyväksynyt...  Olkoot minun puolestani siis hyväksymättä.
Kävelimme reippaina tyttöinä satamasta Karnaluksiin ja kuinka ollakaan, matkalla poikkesimme kangaskauppaan nimeltään Kangas dzungel - ja voih. Ei pelkästään ne kankaat, vaan se kaikenlaisten nauhojen käsittämätön viidakko, hyvässä järjestyksessä tosin. Kaikki on suhteellista; tämän elämyksen jälkeen Karnaluks ei enää vaikuttanutkaan niin käsittämättömältä.

Karnaluksista löytyi kauan etsimäni: mittanauha, jossa on myös tuumat - hinta 71 centtiä! Myös napit melkein valmiiseen yllätystakkiin osuivat ns. nappiin. Takki ei ole vielä valmis esiteltäväksi, sillä hihojen pidennys odottaa ratkaisua. Ja kyllähän sieltä tuli ostettua jotain muutakin, mutta kohtuudessa sentään pysyttiin.

Ulkona vihmoo vettä. Huomenna meillä vietetään Wiljanpäivää ja pystytän lypsyhuivi- ym. puotini vielä kerran ulkosalle. Onpa tullut sääennustuksia vilkuiltua, mutta muistutan aina itseäni, että "joka tuulta tarkkaa, ei kylvä, joka pilviä pälyy, ei leikkaa..".  Näillä siis mennään - ja reippaalla mielellä.

Aanelosten suojaksi

A nice folder for A4 documents; simple wax oil - water colour technique

Olen päässyt taas lempihommiini eli paperin kuviointiin. Koulussa sain hyvää palautetta portfolioistani ynnä muista värikkäistä tuotoksistani, mutta harmittelin, että taitoa ei sitten varmaan enää koulun jälkeen oikein voikaan hyödyntää kuin omaksi ilokseen. No, elämä yllättää, onneksi. Minua pyydettiinkin uudessa työssäni tekemään tai tuunaamaan kivempia kansioita (olin tietenkin vähän vilauttanut ohimennen koulutöitäni...). Tässä siis yksi, josta vielä puuttuu kuminauha. Tein sen ihan alusta pitäen eli kuvioin valkoiselle isolle kartongille, jonka sitten taittelin ja muotoilin. Pintakäsittelyjä tuli useitakin, mutta päällä oleva lakka tekee pinnasta niin hyvän, että sitä kestää vaikka kostealla pyyhkäistä.

Voi tipuparka, katkaisinko kaulasi...

Tässä toinen, joka on tehty pienemmästä kartongista ja on kyllä riittävän kokoinen aanelosille, mutta reunat jäivät vähän turhan kapeiksi.

 

Tämä yksityiskohta on litoposterista, jonka aion liimata valmiin mapin tai kansion päälle. Kuviot ovat tekijänsä näköisiä - mutta mitä muuta ne voisivat ollakaan...

Kätkettyjä sanomia

Nämä viimeaikaiset helmeni ovat kyllä melkoisia pölkkyjä, mutta siksi juuri minun mieleeni. En ole oikein missään pikkusievän ystävä, enemmän puhuttelee tämmöinen rouheus. Eräänlaisia kirjakääröjähän nämä ovat; yhteenkin pölkkyyn on talletettu aika lailla tekstiä - kaikki tallettaminen ei tosiaan vielä tapahdu sähköisesti :).

Helmet ovat aika työläitä tehdä - mutta vaivattahan eivät simpukatkaan pääse... Nämä sentään valmistuvat todella nopeasti siihen verrattuna, ja työ palkitsee heti tekijänsä. Chic :)

Paperista ja paperille

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt paperihelmiä. Niinpä itselleni olikin iloinen yllätys, että helmeni saivat nyt ihan uuden muodon - ja siinä samalla tietenkin innostuin itsekin uudestaan. Näyttää siis siltä, että toisinaan on hyvä antaa asioiden hautua rauhassa.
Helmet syntyvät sanomalehdistä, joita luen edelleen ihan paperiversioina; materiaalia siis riittää
Old newspapers turn to colourful pendants in my fingers...

Koruista sipsutellaan pientä aasinsiltaa pitkin näihin muihin hepeneisiin, jotka eivät varsinaisesti kyllä sovi samaan tyyliin. Sisälläni taitaa lapsen lisäksi asua myös teinityttö :). Tulee mieleen tyttölyseovuodet ja ne lukemattomat muotipiirustukset, joita ilmestyi milloin millekin paperille.

Ehkäpä harjoituksesta on ollut jotain hyötyä... Nyt puolestani harjoittelen akvarellivärien käyttöä. 

Maailmoita voi luoda monella tavalla, tässä yksi. Eikö elämä näyttäydy aika kepeänä... Sanoisinpa jopa, että tyyli on nyt keveämpää, vaikka elämän caminolla on tullut tallustettua useita vuosikymmeniä - milloin kevyemmän milloin painavamman taakan kanssa.

As a teenager I used to draw a lot and one of my favourite themes was fashion - how funny when I think it now. Somehow I happened to try again - here the results..