Joulun lämpöä

Tämä vuosi on ollut se merkkivuosi, jolloin opettelin sukkien kutomista. Alkuvuodesta into oli kova ja opettelin erilaiset kantapäät ja kärjet. Viime aikoina puikot ovat olleet enimmäkseen narikassa, mutta yksi sukkapari nyt joka tapauksessa syntyi. Mestaria minusta ei tässä lajissa ole kehittynyt, mutta ehkä olen vähän jo jyvälle päässyt. Näihin  sukkiin värjäsin langan itse, ja aika kivasti nuo raidat onnistuivat. Lanka on Pirkanmaan kotityön sukkalankaa, paksuhkoa ja vähän karkeaakin. Sukat ovat nyt paketissa ja monta lämmintä ajatusta mukana :).

Lämpimiä ajatuksia - ja vähän muutakin - kätkee myös tämä joulupaketti. Pari kuukautta olen perehtynyt paketoinnin saloihin, ja omakin mielikuvitus alkoi toimia parahiksi joulutarpeisiin. Antajan ilo on ainakin aitoa.

Rauhaisaa joulunaikaa

Eriparisukat

Funny socks, a dyeing experiment

Blogissani on ollut vähän hiljaista, kun olen ollut kolmen neuleen loukussa/koukussa - eikä sillä metodilla oikein tule valmista. No, sukat kiilasivat edelle, niiden neulomiseen ei paljon aikaa tuhraantunut. Nämä eivät todellakaan ole identtiset kaksoset, kuten kuvasta näkyy. Niiden juju on siinä, että värjäsin langan itse ja halusin siitä raidallista. Siihen asti siis kaikki hyvin; raitoja syntyi. Mutta mutta... kun en ole mikään millimetri- (enkä kai senttimetrikään) ihminen, niin näinhän siinä sitten kävi. Työ alkoi varsin lupaavasti ja ekan sukan tekeminenhän oli ihan puhdasta nautintoa :).  Tämmöisiä en ole muualla nähnyt: sukat à EVA K.

I tried to make (regular) stripes

Tästä se alkoi; Pirkanmaan kotityön valkoista ja paksua sukkalankaa. Tämä hässäkkä piti siirtää seuraavaksi kuumaan kattilaan, mitä en muuten hoksannut ajatellakaan siinä vaiheessa, kun mietin raidoitusta.

So exciting!

Karuselli toimi ihan hyvin, ja lanka imi värin tosi tehokkaasti. Värit ovat nestemäisiä reaktiivivärejä ja kiinnitin ne mikrossa.

Beautiful details

En kai saa koskaan tarpeeksi värien katselemisesta, ja  näihin pikkusukkiinkin mahtuu niin paljon kauniita sävyjä. Hassua, mutta neuloessa tuli moneen kertaan ryijy mieleen. Lanka on hyvin karkeaa, joten ryijymäisyys ehkä johtuu osittain siitäkin.

Vielä yksi lintu tarrasiipiäisten heimosta :)

One more therapeutic toy bird

Hautomapuuhissa varmaan...

Sukkalankavärjäykset jatkuvat jossain vaiheessa, mutta nyt on aika ottaa esille se seuraava keskeneräinen neule, joka on kesäisempi.

Pieniä töitä, pieniä tarinoita

A fish again, with a zipper

I hope, kids will enjoy when practising the zippers.

Vetoketjukaloja on syntynyt pari lisää. Niiden ompeleminen oli paitsi hauskaa myös hyödyllistä minunlaiselleni ompelijalle, jolla vetoketjun ompelemisesta ei ole hirveästi kokemusta karttunut. Kävipä vielä niin hassusti, että kun olin lähes kaikki vetoketjut ommellut, huomasin, että kappas, koneessahan olisi tietysti ollut myös vetoketjujalka - no, ainakin näiden ompeleminen kävi ongelmitta tavallisellakin jalalla.

One way to use small rests of yarn

Viime viikkoina on ollut useampi junamatka ja ainahan langat ja puikot tai virkkuukoukku kulkevat mukana.
Olen myös edelleen yrittänyt päästä eroon erilaisista pienistä lankakeristä, joita vuosien mittaan on kertynyt. Tämän kerän alkuperää en muista eikä siinä ollut edes vyötettä tallella, mutta lanka vaikuttaa silkin ja villan sekoitteelta, joten se sopi mainiosti rannekkeisiin ja myös riitti juuri tasan näihin. Tunturineule, isot puikot ja kirpparilta löydetyt napit - ja taas yksi epämääräinen kerä pois nurkista. Itselleni rannekkeet tuskin jäävät, joten odotan niiden jatkotarinaa. Tarinat saattavat olla yllättäviä! Mainitsin joitakin viikkoja sitten, että lähetin ylimääräneuleitani Bhutanin kuningaskuntaan  - ja kukapa olisi arvannut, mitä sitten tapahtui :).  Yksi kaksinkertaisesta neuleesta valmistamani myssy kuulemma lämmittää nyt siellä jossain vuoristossa kuninkaan entisen kokin päätä - tämän lähemmäksi kuninkaallisia piirejä tuskin eläissäni pääsen :).

Nice to crochet after a while...

Junassa alkoi myös tämän myssyn tarina, ja myssy on tarkoitettu omaan päähän, jopa kertaalleen testattu. Muistelen hämärästi, että langat (aivan ihania!) ovat peräisin viime kesän lomamatkalta, jolla satuin tuntemattomassa kaupungissa lankaliikkeeseen, jossa sai sulloa vitosella lankoja pussin täyteen.

En halunnut myssyyn mitään varsinaisia korvaläppiä, mutta vähän kaarevuutta kuitenkin, joten tein kummallekin puolelle pari edestakaiskerrosta. Ruusukkeen solmin kolmen silmukan putkineuleesta. Se olisi  saanut olla tuota grafiitinharmaata, mutta käytin koko langan yläosaan.
Enkä ole sukistakaan vielä kokonaan eroon päässyt... Koetan sentään sinnikkäästi sinnitellä sukkalankahyllyjen ohi kaupoissa ja toistaiseksi käyttää nämä omat jämälankani.

Another way to use rests...

Sukissa ovat viime aikoina kiehtoneet pystyraidat ja tässäpä yksi sovellus niistä. Tosin nyt kuvaa katsoessa raidat hahmottuvat ehkä enemmänkin poikkiraitoina. Hiirenhammasreunus oli vielä kokeilematta, joten aloitin nämä sukat sillä. Kuten kuvasta näkyy, sain langat (mistä lie kotoisin...) aika tarkkaan käytettyä.

The legs may be too long for a baby :)

Nämä näyttävät paremminkin sukkien pienoismallilta kuin sukilta - terä on lähinnä vauvan jalkaan sopiva, mutta vartta on senkin edestä. Varsi on tasona neulottu ja joustaa siis kovasti. Kantapää ja terän päällipuoli ovat joustetta.

Tänään oli sitten aika kaivaa esiin viime syksynä kesken jäänyt virkattu jakku. Onneksi mallivirkkaus tuntuu vielä jotenkin olevan hyppysissä. Jakku oli vähän liian niukka sekä sieltä että täältä ja pelkäänpä pahoin, että joudun turvautumaan saumanvarojen leventämiseen eli jonkinlaisiin kiiloihin. Periksi en aio kyllä antaa!

Kauniiksi lopuksi vielä tämä yksi pieni vetoketjusarjan työ. Nuken ja pussin epäsuhta johtuu siitä, että nukke (tyttären design) oli niin pieni, ettei sen mittaisia vetoketjuja ollut - kasvunvaraa...

Sleep well:)

Värjääminen jatkuu

I found a white scarf at a flea market, ravelled, washed, dyed and knitted a pair of knee socks.

Viikko sitten poikkesin kiireissäni kirpparille ja kuinka ollakaan bongasin luonnonvalkoisen tuubihuivin, joka lähti 20 centillä mukaani. Huivi oli pitkä ja painava ja syy painoon selvisikin sitten kun aloin sitä purkaa: se oli kokonaan kaksinkertaisesta langasta neulottu. Minäkös siitä riemastuin :).  Lankaa oli kokonaista 300 g, seitsemää veljestä sormituntumalla. Purin, pesin, värjäsin ja kuten heti arvelinkin, lanka riitti sopivasti polvisukkiin ja vieläpä tuubihuiviin.
Nyt minulla on semmoinen olo, että nämä alkuvuoden sukkaopintoni alkavat tuottaa tulosta ja sukkiin jo tulee omaakin ilmettä. Tein sivuun valepalmikon, joten tuli senkin tekeminen taas kerrattua.

Olen näistä sukista nyt sen verran täpinöissäni, että pitää panna toinenkin kuva. Ne istuvat todella kuin sukka jalkaan, vaikka tuskin itselleni jäävätkään. Värin vaihtumista oli jännä seurata, sitähän ei värjätessä pysty määrittelemään kovin kummoisesti. Teräosan kirjavuus on minusta hyvä, värin ei tarvitse ollakaan konemaisen yhtenäinen.

Wool was enough even for this new scarf.

Huivin tein taas tunturineuletta ja isoilla (5,5?) puikoilla. Tein nuo kaksi varsinaista väriä eli oranssin ja lilan ja kolmanteen kippoon sekoitin ne keskenään. Oranssia riitti siis vain sukkiin, joissa puolestaan ei ole tuota värien sekoitusta.
Kierrätys kannattaa. Ei kai tässä edes rahansäästö ole se varsinainen asian ydin, vaan se kiva tunne, että heh, keksinpäs. Piti tätä iloa oikein jakaa, joten poikkesin tänään samaisella kirpparilla esittelemässä tämän viikon kuluessa tapahtuneen muodonmuutoksen. Ja kirpparinpitäjä vielä kiitteli, että joku tulee oikeasti näyttämään aikaansaannoksiaan :).
Mennäänpä nyt takaperoisesti, kun lankojen keriminen - jota siis riitti! - oli myös niin nautinnollista. Keriessä tuli mieleen, miten lapsena katselin, kun äiti teki kerään aina kolon peukalolle. 

It's nice to wind wool balls.

Ompelukone on myös vähän surissut. Työpaikalle kaivattiin tällä kertaa jotain hauskaa, jonka avulla lapset voisivat harjoitella alhaalta aukeavan vetoketjun käyttöä. Hainpa siis kaupasta nipun vetoketjuja ja haastoin itseni. Onneksi aivot raksuttivat jo ensimmäisen idean ja toinenkin jo odottaa toteuttamista.

This funny fish will help children to use a zipper - I hope...

 

 

Kevät tekee tuloaan ja mielessä siintää jo kesän toritapahtumat. Niinpä äsken värjäsin pitkästä aikaa taas lypsyhuiveja; ehkäpä niitä sitten seuraavassa postauksessa.

Pikahuivi itse värjätyistä langoista

Dyeing wool

Lankoja järjestellesssä sattui käteen kolme vitivalkoista kerää Drops Nepalia (65 % villaa, 35 % alpakkaa), jotka olin joskus ostanut värjäämistä varten. Nyt tuntui olevan oikea hetki toteuttaa sekin aikomus. Niinpä tein ensin sormivirkkausta yhtaikaa kaikista kolmesta kerästä, sitten toiseen ja vielä kolmanteenkin kertaan. Näin sain kolme samalla lailla värjättyä kerää.  Jonkin verran teetti töitä kyllä lettien purkaminen seuraavana aamuna, mutta mukavaa puuhasteluahan sekin on. Väri tarttui lankaan aivan mainiosti, ja itse värjäys käy myös yllättävän nopeasti mikrokiinnityksellä. Lankoja katseltuani päätin tehdä niistä huivin ja kaivoin vanhan tunturineuleohjeen taas kerran esiin.

A quickly finished scarf, warm and simple

Tein kolme värisävyä kolmeen muovirasiaan, joissa uitin palmikkoa. Kuten kuvasta näkyy, sinivihreät sävyt vaihtuvat pehmeästi, mutta musteensiniseen tuli todella jyrkkä rajaus. Eipä se käytössä haittaa. Olen  kuitenkin tulokseen ihan tyytyväinen, koska värjäyksistä tulee helposti sekavan kirjavia - tässä nyt on ainakin toistuvat väriraidat.Yhdistin huivin päät puikoilla. Mittaa tuli juuri sen verran, että huivin voi kietaista kaksinkerroin kaulaansa.

Just the right length

Olipa kiva neuloa vaihteeksi paksuilla vitosen puikoilla, valmista syntyi nopeasti. Tunturineule on helppoa ja näyttävää.

Vertical stripes

Vielä vähän sukkauutisia... Mietin, miten saisin varteen pystyraitoja ja sitten keksin kutoa varret tasona. Tässä tulos. En ole päässyt näitä kenelläkään testaamaan, mutta aika hauskan näköiset ne ovat joka tapauksessa. Muutama sukkapari, aika monta kauluria, pari nuttua ja myssyä on nyt parhaillaan matkalla Bhutanin vuoristoon. Tuntui oikein hyvältä lähettää ne matkaan, enemmän niistä varmaan maailmalla on iloa kuin minun komeroissani. Ja nyt on hyvä syy jatkaa sukkienkin kutomista, into kun ei ole vielä laantunut.

Kasseja ensihätiin (ja vähän sukkiakin...)

One of the new bags to my colleagues, with my print

Enpä artesaaniopintojeni aikana osannut aavistaa, miten paljon saan vielä tehdä kasseja ja pussukoita - ihan työkseni. Ne olivat lempparijuttuja jo silloin. Kassin tai pussukan ompeleminen on suhteellisen yksinkertaista, vaikka kyllähän siihenkin monta vaihetta mahtuu. Varsinainen ilonaihe on tietenkin kankaan kuviointi ennen ompelua.  Tämä kassisarja syntyi tässä muutamana päivänä, kun yksi työkavereistani mainitsi, että kasseista on uupeloa varsinkin joinakin viikonpäivinä. Kassien pitää olla reilun kokoisia ja keveitä, sillä enimmäkseen niihin pakataan lautapelejä.

another one of the set...

Löysin palakaupasta kivan tukevan kankaan, jonka pinta on vähän kiiltävää eikä toivottavasti kerää niin helposti likaa. Siitä tuli sopivasti viisi kassia, joista ensimmäinen on jo ns. testiajossa.

Sukanteko on jatkunut edelleen, nyt jopa vähän tavoitteellisemmin. Satuin kuulemaan, että yksi tuttavani on lähdössä Bhutaniin ja aikoo viedä sukkia tuliaisiksi. Niinpä hain kiireesti kaupasta iloisenväristä seitsemää veljestä ja aloin tuliaissukkien neulomisen. Varmaan laitan lisäksi noita tähän asti tekemiäni, mutta ne ovat vähän turhan ohuita, ainakin vuoristossa.

Sock greetings to Bhutan

Kun edelleen on vähän hakusalla se minun "oma sukkani", niin kyllähän näissäkin vähän parannettavaa olisi. Koetin nyt tehdä jalkaterän vähän kapeammaksi eli vähentää vielä yhdet ylimääräiset silmukat kantapään jälkeen. Ja kun sitten tein näihin kapean nauhakavennuksen, joka oli vielä testaamatta, niin eivätpä tulleet nuo kavennusrivit kohdakkain. Toivottavasti ei hirveästi haittaa Bhutanissa!

Nämäkin on tullut tehtyä viime päivinä. Pitsineule pääsee parhaiten oikeuksiinsa valkoisessa. Sädekantapää on ollut kiva opetella ja luulen, että teen sitä jatkossakin silloin tällöin. Ruskeat eivät ole kaunottaret, mutta jospa ne vaikka jonkun pikkupojan jalkoja lämmittäisivät.

 

 

One way to make the sock heel

 

Nyt taas ahkeroimaan - onneksi paksusta langasta neulominen on huomattavasti nopeampaa.

Sukkia ja suomen sanoja

Socks and socks

Ohuet sukkalangat ovat yllättävän riittoisia, ja niinpä useammassa parissa on sama värimaailma. Jotain pikkujujua yritän kuitenkin aina keksiä, ettei sukanteko vaikuttaisi ihan sarjatuotannolta. Varteen vähän pitsineuletta, joka tosin aika huonosti näkyy kirjavassa langassa, kärjet ja kantapäät eri paria. Vasemmanpuoleisissa sukissa kantapää on joustinneuletta. Tytär vertasi äitini ja minun tekemiäni sukkia ja totesi, että mummun sukissa mittasuhteet on paremmin kohdallaan eli varren ja jalkaterän leveydet - totta. Minä olen tehnyt aivan ohjeen mukaisesti, mummu ilmeisesti vuosikymmenien tuomalla kokemuksella. Täytyypä siis ilmeisesti tehdä kiilakavennuksia vähän lisää.

Training different models

Tästä langasta tehtyä aloitusta esittelin jo edellisellä kerralla. No, niinhän siinä kävi, että jouduin antamaan periksi niiden lyhennettyjen ja pidennettyjen kerroksien kanssa. Vaikka periaatteen ymmärsin, ne eivät asettuneet ihan oikeille kohdille, joten teinkin sitten nämä.

The first ones for kids, with buttons and buttonholes

Myös tämän parin kanssa tuli suunnitelmiin muutos. Malli on latvialaisesta,eestinkielisestä sukkalehdestä ja tarkoitettu aikuisille. En vain ymmärrä, miten laihoja sikäläiset jalat ovat, kun teräosa piti tehdä 11 s 2,5 puikoilla. Varsi on helmineuletta, joten se on leveähkö. Myös kantapää on helmineuletta Napit eivät ole pelkkä koriste, vaan varressa on myös napinlävet. Siinäpä voi vaikka harjoitella napittamista :).  Varret tehtiin tasona.

Skirt a Day - my Finnish translation

Ja sitten niihin sanoihin... Uusi suomennokseni tuli juuri painosta ja liittyy kädentaitoihin sekin. Kangaspaloja ja neulatyyny ovat olleet vakiovarusteina työpöydällä kuukausikaupalla ja välillä olen käynyt ompelemassakin. Yhtään oikeaa hametta ei ole kyllä syntynyt - vielä ainakaan.

It was really nice to find names for the 28 skirts.

Työtä aloittaessani vähän hirvitti, miten keksin nimet 28 hameelle, kun alkuperäisistä ei juurikaan ollut apua. Huoli oli turha, työ oli aika hauskaa ja nimiä jäi vielä varallekin.

All the details of a skirt are well explained.

Kirjassa käydään läpi koko hameen rakenne monenlaisine variaatioineen; saumat, vyötärökaitale, laskokset, taskut, helma. Toivottavasti joku innostuu malleja toteuttamaan - ainakin täkäläisessä kangaskaupassa oltiin ihan täpinöissä.







Seuraavakin sukkapari on jo työn alla, mutta koetan nyt malttaa olla esittelemättä keskineräisiä töitä. Lanka ja puikot ovat vaihtuneet paksumpaan suuntaan.

Viidellä puikolla ja tussilla - enimmäkseen

Tämän vuoden käsityöt ovat toistaiseksi syntyneet viidellä puikolla. Tekee hyvää välillä olla rönsyilemättä liikaa ja kun tämä sukkien aika nyt vihdoin koitti, niin olen ottanut ajasta vaarin niin sanoakseni. Tässä viimeisin valmis pari, jotka ovat jo täydessä käytössä. Varret ulottuvat polviin asti.

Aukkokantapää ei ollut ollenkaan hankala tehdä, kuten kuvittelin. Eri asia sitten on, onko sen tekemisessä järkeä. Ainakin sen olisi näissäkin sukissa voinut tehdä vaikka yksivärisestä langasta, että se erottuisi paremmin. Sukkia tehdessä olen miettinyt, että aika nerokkaita ovat olleet sukanteon pioneerit, keitä sitten lienevätkään. Mikähän kantapää mahtaa olla vanhin vai onko eri puolilla maailmaa keksitty vähän erilaisia viritelmiä? Mene tiedä.

Tässä varsinaisten käsitöiden ja varsinaisen kuvataiteen välimaastossa on sentään pitänyt viettää pari iltaa korviksienkin parissa.

Niiden tekeminen kiehtoo edelleen. Minulle tekee hyvää keskittyä kerrallaan muutamaan neliösenttiin ja koen niin suurta iloa noista erilaisista viiruista ja vivahteista, joita käsien ja pään yhteistyössä syntyy. On myös kiva kokeilla taas jotain vähän uutta tekniikkaa tässäkin asiassa. Siitäpä esimerkki alla.

Nämä ovat ensimmäiset ja ainoat tussilla ja akvarellivärikynillä syntyneet kappaleet. Otin ne omaan käyttööni ja kokemuksesta voin sanoa, että ah miten mainiosti ne sopivatkaan kuvataidetuokion vetämiseen. 
Kuvataidetuokiot muistuttavatkin aina siitä, että pitäisi enemmän malttaa piirtää ja maalata itsekin. Niinpä olen raivannut aikaa sillekin kädentyölle viime päivinä.

Nämä mekot ovat myös eräänlaista keskittymisharjoitusta. Olen töissä käyttänyt mandala-kuvioita erilaisissa harjoituksissa ja näissä on vähän samaa, vaikka en niitä värittänyt. Luulenpa, että näitä syntyy vielä lisää.

Puikkoihin palatakseni, nyt on menossa tämmöinen pari. Lanka Regiaa ja ohuet puikot edelleen eli 2,5.

Opetteluvuorossa ryppyvarsi, ristiin vahvistettu kantapää ja spiraalikärki - johan siinä on tarpeeksi uusia asioita yksiin sukkiin! Kantapää tuntuu hyvältä, vielä tavallista vahvistettua kantapäätä tukevammalta.

Tässäpä tämänkertaiset tekeleet, nyt jatkamaan toisen sukan vartta.

Sukkasillaan

Voi suomen kielen ilmaisuvoimaa! Miten kivasti pystymmekään kertomaan, että sukat jalassa ollaan. Yhtä ihastunut olen nyt myös sukkien tekemiseen. Olen ihan noviisi tällä alalla, joten mitään ihmeellisiä uutuuksia tästä postauksesta on turha odottaa. Tyvestä puuhun...  Olen ihan tarkoituksellisestikin tehnyt näitä perussukkia muutaman parin, että niiden tekeminen edes alkaisi sujua ilman ohjeita - ja johan se onneksi sujuu. Tässä siis kotoa löytyneistä langoista tämä pari, 2,5 puikoilla tehty. Istuvat omaan jalkaan oikein mukavasti.

Seuraava pari on villatakkilankojen tähteistä eli Nallesta. Sen verran sentään "irrottelua", että resori on 4 o, 2 n. Suussa on pieni koristeraita, jonka bongasin ja opettelin Pirkanmaan kotityön ohjekuvastosta. Sukat näyttävät todella pitkiltä kuvassa, mutta ovat kokoa 39-40.

Näissä seuraavissa tein resoriin muutaman raidan niin, että nurjat silmukat ovat eri värillä. Tulos on vähän palmikkomainen. Ja kun vedin sukat jalkaani, niin nuo punaiset kohdat näyttivät hauskasti pieniltä sydämiltä. Sukista tuli vähän lyhyenlännät, kun pelkäsin langan loppuvan - no, sitähän sitten jäikin pieni kerä vielä yli. Pitäisi malttaa heti ennen aloitusta jakaa kaikki langat kahteen osaan, mutta kun ei... Lanka on Pirkanmaan kotityön roosa nauha -lankaa, josta ne vuoden ensimmäiset sukkani tein. Saman firman lankoja on myös tuo lila.

Kauppareissulla sattui käteen Novitan sukkalehti (miten sitä satuinkin sinne lankahyllyjen tuntumaan!) ja päätin tehdä polvisukat ja aukkokantapään. Kantapää olikin aika hauska tehdä, mutta miten se yksinkertainen neule kantapäässä mahtaa kestää. Ensimmäinen sukka on jo valmis ja toisessa kiilakavennukset menossa.

Päässä jo risteilee jotain muitakin neulesuunnitelmia kuin nämä sukat, mutta katsotaan nyt. Odottelen hiihtokelejä, että hartiat saisivat tervettä liikettä kaiken nykertämisen jälkeen. Liikaa pakkasta, liian vähän lunta! Ehkä tässä siis ehtii vielä muutamat sukat neuloa parempia kelejä odotellessa. No eipä se aika hukkaan mene siinäkään :).