Marraskuun sarja herää henkiin

A bag called November with my print "primitivo"

Useita vuosia sitten yhden kaamoksen aikaan tein lähinnä mustavalkoisi kasseja, jotka ristin marraskuun sarjaksi. Tämä marraskuu houkutteli taas palaamaan kassien tekoon ja nimenomaan mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Musta tukeva kangas on muuten viime aikoina ollut kiven alla, niinpä tämä palakaupan löytö pelasti päiväni - ja yhden kauan sitten saamani tilauksen.

For your mobile phone or camera

Kokeilutilkusta ja mustasta pellavanpalasta kehkeytyi pussukka ja yhdestä pussukasta innostuneena ompelin niitä lisää. Pussukat ovatkin varsinaista käsityötä, sillä ompelin sivusaumat ja nepparit tietenkin käsin - rentouttavaa. Tuota leimasintani olen käyttänyt jo kauan, mutta vasta nyt printille tulla tupsahti nimi: primitivo. Olen aina nähnyt siinä jotain hyvin alkukantaista ja oikeastaan jotain sellaista, jota haluaisin nähdä töissäni enemmänkin.

Another shopping bag of series November

Siinä seuraava versio, vuorossa ruudut. Ruudut ovat ikilempparini, niihin en varmaan kyllästy koskaan. Tässä on pakalta ostettua kangasta, joka voisi olla hivenen tukevampaa, mutta kun sitä nyt ei ole löytynyt, niin varakassin virkaa tämä ainakin toimittaa ihan mainiosti. Varakasseihin kannattaakin varautua, jos EU-direktiivit ennen pitkää kieltävät muovikassit :).

Enhän minä kauaa jaksanut pysyä mustavalkoisella linjalla, vaan eikös pitänyt jo ottaa pigmentti-pullot esille.

"Primitivo" in more colourful version

Tässä tuli sitten tehtyä semmoinen kokeilu, jota en ole ennen tehnyt, mutta jääköön paljastamatta :). Värit ovat oikeasti pikkuisen lämpimämmät kuin kuvissa. Ja niinhän tässä kävi, että on lähdettävä heti huomenissa mustan kankaan metsästykseen. Kunhan nyt kuitenkin malttaisin ensin ommella loppuun ne muutamat ompelukoneen vieressä odottavat yksilöt.

Marraskuuta on vielä viikko jäljellä, joten eiköhän tässä vielä muutaman kassin ehdi tehdä. Seuraavat joulumyyjäiset ovatkin sopivasti ensi viikon lauantaina, niissäpä näitä pääsee esittelemään ja ihan museomiljöössä.

Sattuman sanelema

One more EZ surprise jacket of wonder ful Estonian wool (Aade Lõng)

Sattuuhan sitä kaikenlaista kuten esimerkiksi semmoista, että tilaa aivan vääränväristä lankaa keskeneräiseen työhön. Ilman sitä kömmähdystä tätä nuttua ei olisikaan olemassa. Lanka (Aade lõng) oli niin herkullisen näköistä, että se suorastaan vaati päästä puikkoihin. Ja kun sopivasti oli menossa juuri villatakkikurssi, niin olihan siinä hyvä (teko)syy tehdä tämäkin.Aaden langat ovat n. 250g vyyhdeissä ja niinpä tässäkin työssä sitten lanka loppui vähän kesken. Yhtenä kappaleena tehtävän osan tosin sain melkein sillä tehtyä, mutta hihan pidennyksiin lanka ei riittänyt. No, hätä ei ollut tämän näköinen. Muistin, että minulla on ollut saman firman vihreää lankaa ja toivoin hartaasti, että olisi edelleen. Sieltähän sitten lankakoppani (yhden niistä) pohjapuolelta sattui käsiini - ensin yksi - ja sitten vielä toinenkin nyttyrä. Väri on aivan sama kuin tuossa vaihtoväriversiossa, paksuus sen sijaan ei. Ero ei onneksi ole kovin suuri. Hauska juttu, että nyt vasta kuvasta huomaan, miten hyvin nuo vihreät hihansuut asettuvat kokonaisuuteen.

Kursseilla käydään aina läpi, miten nuo etukappaleen lisäykset voisi tai pitäisi tehdä. Elizabeth Zimmermannin ohjeessa ne ovat aika monimutkaiset, joten sanon aina, että yksinkertainen langankierto on aivan yhtä hyvä ja silloin myös lisäykset pysyvät helpommin linjassa. Itse en juurikaan langankiertoja takeissani harrasta, mutta tähän päätin taas testata. Niillä saa varsinkin yksiväriseen takkiin kauniin koristeraidan - tosin lisäysraita näkyy, tekipä sen millä tekniikalla tahansa.

Ehdin jo pohtia, mistä löytäisin takkiin sopivat napit, mutta ns. ongelmaan löytyi apu lähempää kuin luulinkaan: omasta nappilaatikosta. Myös napit ovat Tallinnasta peräisin. Hyvällä mielikuvituksella niissä voi nähdä vaikka jotain keskiaikaista käsityötaidetta, niin muovia kuin ovatkin. Myös nappien väri vaihtelee eri kulmista katsottuna.

A beautiful detail, souvenirs of Tallinn

Tämmöinen oli tämän takin tarina tähän asti - mitä jatkossa seuraa, sen joulunalusaika näyttäköön...

Entä seuraavaksi - kerimään sitä oikeanväristä lankaa, joka tuli postissa ihan tehtaalta suoraan!

Nukkeäitinä

A self-made doll for children who need occupational therapy

Kaikenlaisia ulottuvuuksia työelämä minulle tarjoaa - että vielä ihan nukenvaatteiden tekoakin. Niitä värkätessäni on käynyt mielessä, että kyllä tässä maassa vielä tekemätöntä työtä löytyy, jatkuvista yt-neuvotteluista huolimatta. Kunhan vain työ, tekijä ja maksaja (!) löytäisivät toisensa.

Työpaikalllani joku oli aloittanut tätä mollamaijaa, minä jatkoin ja vaatetin sen. Ja kun tiedän, että sitä tullaan retuuttamaan paikasta toiseen, piti kehitellä jonkinlainen pussukka suojaksi. 

A dress made of old curtains

Tyydyin toistaiseksi aika kesäisiin hepeneisiin eli rimpsuliivihameeseen, joka on muistaakseni jostain kirppisverhosta kotoisin. Käännöstyössäni oli parahiksi menossa rimpsuhameen tekeminen ja niinpä päätin vähän testata, miten onnistuu.

Röyhelö kiertää hametta epäsymmetrisesti; olisi kiertänyt korkeammallekin, mutta kangas loppui. Hame on kietaisumalli ja kiinnitetään nepparilla takaa ylhäältä. Oikeastaan juuri nämä kiinnitykset ovatkin se juju, nukella on tarkoitus harjoitella sorminäppäryyttä.

Sitten on tämä varsinainen vauva. Sen bongasin aikoja sitten kirpparilta, ilman ainuttakaan vaatetta, mutta muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. Tämä potkupuku on omasta printistäni, kiva, että niillekin löytyy mielekästä käyttöä. Edessä on painonapit. 

A baby doll also got new cloths, the fabric is my print

Finally a pair of socks!

Vähänkö onnellisena esittelen nämä sukat, kun sukat ovat minun mukavuusalueeni ulkopuolelle, kuten sanonta kuuluu. Näitäkin pitää tehdä vähän useampaan kertaan, mutta lopputulos on ihan siedettävä.

Underwear

Tässä vielä vaippahousut ja aluspaita. Hyvät ohjeet ja kaavat kaikkiin vauvanuken vaatteisiin löytyivät kirjasta "Nuken omat vaatteet", Anne Grethe Gaaserud, 2007. Oma nukkeni oli tosin hiukan reilumman kokoinen kuin kirjan malli.

My quiltwork turned out to a sleeping pouch

Onneksi minulla oli vielä tallessa muutamia pieniä tilkkupeittoja, joita tein jokunen vuosi sitten. Sain yhdestä kätevästi tälle vauvalle makuupussin. Siihen ei tarvinnut ommella kuin vetoketju ja pään takaa vähän saumaa kiinni.

Tämmöinen projekti tällä kertaa. Tuntuu suorastaan vähän haikealta näistä luopua, mutta emmeköhän me vielä toisiamme tapaa ja toivottavasti näistä on oikeasti iloa niille pienille ihmisille, joiden hoitoon ne pääsevät.