Aika aikaa kutakin...

Viime päivinä ja - meilläpäin siis oikeastaan vasta nyt - on saanut nauttia kesän lämmöstä. Silti mustikkametsässä tänään saattoi jo selvästi havaita syksyn merkit. Illat hämärtyvät, päivät lyhenevät. Miten ihanaa, että saamme elää vuodenaikojen mukaan. Syksy on myös uusien alkujen ja innostuksen aikaa. Minä olen ottanut tämän syyskauden tavoitteeksi päästä eroon liiasta tavarasta! Ei mikään harvinainen ongelma nyky-Suomessa ja kaikissa länsimaissa.  Tavaroita läpikäydessä tulee mieleen myös elämän monet muut rönsyt, joita on pikkuhiljaa päässyt syntymään. Nekin ovat antaneet kovasti, mutta karsinta olisi paikallaan. Niinpä päätin hyvästellä tämän bloginpidon. Olen kiitollinen, että yksi ja toinen on käynyt kurkkaamassa töitäni ja joskus on tullut kommenttejakin. Kiitos niistä kaikista!

Käteni onneksi toimivat edelleen ja niillä syntyy jatkossakin - toivottavasti - aina jotain. Laitan tähän viimeiseen postaukseen nyt vielä uusimmat korvakoruni. Ja nehän ovat siis akvarellipaperista - noihin ylimmäisiin laitoin lisätekstuuria langasta.

With these latest earrings I would like to thank all visitors of my blog - and say goodbye.

Käsillätekemisen iloa meille kaikille! Blogini tietenkin pysyy luettavissa edelleen ja siinä olevat yhteystietoni ovat voimassa.  Töitäni voi myös jatkossakin bongata toreilla tai myyjäisissä.

Pussukan- ja kuvantekijän puuhia

A purse for a country style birthday party

Ystävä sai kutsun kantrityyliseen merkkipäiväjuhlaan naapurimaahan ja löysikin kivat tamineet. Yksi vain puuttui: pussukka. No, hätä ei ole tämän näköinen ja hädässähän se ystävä tutaan. Onneksi (meitä?) pussukantekijöitäkin tarvitaan! Juhla-asuun kuuluu pitkä huivi kuvan ruutukankaasta, joten ei kun ostamaan huivi nro 2 ja siitähän se puuttuva osanen sitten syntyi. Punainen kangas eli vuori on vanhan pellavatunikani selkää. Se on valmiiksi purettuna odottanutkin jo pääsyä uusiokäyttöön. Tilaaja halusi palmikoidun hihnan, johon sitten upposikin suurin osa huivia.

Käsillä olen tehnyt muutakin viime aikoina. Limingan taidekoulun kesäkurssilla syntyi elämäni ensimmäinen - toivottavasti ei viimeinen - kuvakirja. Se on nimensä mukaisesti KUVAkirja, ei siis nimen ja tittelilehden lisäksi sisällä tekstiä lainkaan. Tässä muutamia kuvia näytteeksi:

Last week I made my very first picture book.

I cut the dresses of an old knitting magazine.

No words...

Päähenkilön puvusto on peräisin Novita neuleet 1/99 -lehdestä, joka sattumoisin oli mukana. Tai ehkä ei niin sattumoisin - minä uskon vahvasti kaiken tarkoitukseen...

Kesäpäivänseisaus

Tänne asti on kesä edennyt, ja on aika taas päivittää viimeaikaisia tekemisiä. Olipa työtehtävä mikä tahansa, aina tuntuu hyvältä saada jotain päätökseen ennen lomaa. Minulla viimeiseksi työksi ennen lomaa jäi tällä kertaa viiden kassin sarja.

Kaikki viisi on painettu samalla kuviolla, joka on kassin kummallakin puolella. Kuvia piirrellessä ja seulan alle asetellessa tuli pitkästä aikaa niin ihanan luova olo :). Onpa mukava elokuun alussa palata töihin nämä tuliaiset mukana.

Töihin liittyy myös seuraavat kuvat. Ideoin - ja osin toteutinkin - työtilaan oviverhot. Niihin toivottiin painoja, ja siinä mielikuvitukseni pääsi hypähtelemään.Näissä pikkuruisissa hernepusseissa on sekä oviverhojen mustaa että aikaisemmin maalaamieni ikkunaverhojen punaista ja oranssia. Miten taas sattuikaan omasta komerosta löytymään niin sopivia tilkkuja! Punainen ja musta ovat pellavaa, oranssi (kuvassa aika keltainen) on itse maalaamaani puuvillakangasta. Varsiosassa on tarranauhaa.

Tässä sitten verhon nro 1 helmaa valmiina. Itse verho on Ikean ja sattui silmiini kirppiksellä. Tarrojen vastakappaleet sijoitin huomaamattomasti kuviokohtiin. Verho ei yksinään riittänyt oviaukkoon, joten seuraksi valittiin yksivärinen musta.

Painot tuovat verhoihin yhtenäisyyttä ja antavat kivan ja persoonallisen ilmeen.Ja verhot myös täyttävät sen alkuperäisen toiveen eli toimivat näkösuojana.

Alkukesän viileydessä syntyi myös tämä kauluri. Malli oma tuttu versioni wingspan-huivista.Langat ovat
sinisen ja vihreän sävyjä, materiaalit ja paksuudet vaihtelevat. Ihmeen harmoninen kokonaisuus niistä lopulta syntyi. Kauluria voi pitää joko näinpäin

tai näinpäin...

Huomaakohan eroa? Viimeistelin reunuksen rapuvirkkauksella ja jännitin, riittääkö lanka vai ei. Ja kuinkas kävikään, sitä jäi vielä 5 cm päättelemiseen - arjen pieniä ihmeitä :)

Nyt on sitten loma. Ihan erossa käsitöistä tuskin maltan olla. Kesän ensimmäiset paperiakat saivat eilen alkunsa; uusi villatakki purkulangoista on aloitettuna. Kesätoreillakin on tarkoitus jossain vaiheessa piipahtaa omien tuotteiden kanssa. Ja parin viikon päästä on mielenkiintoinen kuvituskurssi!

Bloginpitäjä toivottelee kaikille virkistävää kesää! Yritän tänne aina jotain pikku-uutisia saada aikaan. 

Myrskyn mylviessä

My "evergreen" print

Voi tätä toukokuuta! Tuuli ulvoo nurkissa, vettä sataa, ulkotöihin ei ole asiaa, Mutta kyllähän käsityöläinen aina tekemistä keksii. Tällekin viikolle järjestyi yksi ihan kokonainen käsityöläispäivä. Keittiön juuri pestyyn ikkunaan piti saada uusi verhokappa ja niinpä tartuin taas lempileimasimeeni ja painoin kappakankaan. Väriä ei tietenkään koskaan osaa sekoittaa sopivaa määrää, joten sitten vain penkomaan kangasvarastoja ja voilà - tässä siis samaa kuosia eri sävyissä.

A new kitchen curtain

Ikkuna sai kappansa ja tekijä hyvän mielen. Muut kankaat ovat sitten odottamassa seuraavaa kassin- tai pussukantekopuuskaa, milloin sitten yllättääkään.

New felt bracelets with a knitted part

Viileät säät ovat ilmeisesti myös innostaneet huovuttamaan. Jousto-osan neulominen on mukavaa - siihen ei paljon tuhraudu aikaa eikä lankaakaan. Odotan nyt jännittyneenä, miten näihin kesän myyntitapahtumissa suhtaudutaan. Itse arvelen, ettei niin isoa nyrkkiä tulekaan, etteikö sopivaa ranneketta löytyisi (saatan kyllä olla väärässä...).

Työpaikalle pyydettiin korviksia ja tämän myrskypäivän tuotoksena niitä olen tehnyt. Värimaailmaksi toivottiin mustavalkoista, joten täydensin siis niiden valikoimaa.

Paper earrings made today

Kertauksen vuoksi; materiaali on akvarellipaperia ja kuviot tein tusseilla ja musteella.

Can you tell the story??

Nämä edustavat tarinatyyliä - tarina jää käyttäjän tai katsojan keksittäväksi tosin :).

Black & white - or white & black - as you please

Musta ja valkoinen ovat tosi vaikuttava yhdistelmä ja sillä voi leikitellä vaikka miten paljon. Itselleni koen sen liian voimakkaaksi, mutta toisillehan näitä on kiva tehdä. Korvisten teossa mustavalkoisuus on tosin kaikkein vaikein teknisesti. Toisin sanoen, voipi käydä kuten näissä viimeisissä - alkuaan mustavalkoisissa...

This pair wanted more colour :) Red banana paper on backside

Näitä on maalailtu ja pesty muutamaan kertaan ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, varsinkin kun taustaksi löytyi punaista banaanipaperia. Ja Kirsikodin vahakangas on myös ihan passeli kuvausalusta - taas kerran.
Huomaanpa tässä, että pieni torikauppiasminäni on herännyt talviuniltaan ja odottaa jo innokkaasti uusia seikkailuja :). Kunhan vain ilmat lämpenesivät!

Nuttuja ja pussukoita

Baby surprise jacket; original model by Elizabeth Zimmermann

Yllätysnuttujen sarja on jatkunut ja huomaan, että yksi on jäänyt jopa kuvaamatta. Kuvan nuttu lähti tyttövauvalle. Langan olen muistaakseni hankkinut Tallinnasta.

Spring time - baby season

Viimeisimpiin nuttuihin olen tehnyt lisäysraidat langankierrolle, mikä kyllä helpottaa kovasti linjassa pysymistä. Tekipä lisäykset millä tekniikalla tahansa, aina ne tulevat näkyviin, eikä se toki haittaa. Tähän nuttuun ostin jo puuvillalankaa - lämpimien säiden toivossa. Kevään edistyminen tuntuu tänä vuonna tavallista hitaammalta, mutta kyllä se sieltä...

Tässä vielä sama takaapäin. Lanka loppui vähän kesken enkä viitsinyt enää ostaa uutta kerää, joten helmaan ja napituslistaan otin kaapista löytynyttä yksiväristä valkoista. Ja kun sitten olin saanut nutun valmiiksi, löytyi alkuperäistä lankaakin vielä yksi pieni nyttyrä - miten tämmöisiä sattumuksia tuleekin nykyään yhä useammin?

Nuttusarjasta pussukkasarjaan; on taottava silloin, kun rauta on kuuma eli innostusta vielä on jäljellä. Innostusta ehkä olisi edelleen, mutta välillä on testattava markkinoita :) - onko kellään innostusta näitäkään ostaa.

Some more small bags with own fabric design

Ja lopuksi vielä tuotekehittelyuutinen:).  Rannekkeeni eivät ole oikein mahtuneet miesten ranteisiin, mutta nyt helpottaa. Keksin neuloa kapean resorikaistaleen, joka olikin vastaus ongelmaan. Taas löytyi yksi käyttötapa myös pienille lankakerilleni.

New innovation to bracelets: large enough even for gentlemen

 Rannekkeet eivät muuten ole ollenkaan liikaa tänäänkään. Varsinkin pyöräillessä ne ovat ihan must.

Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Yllätys Aatulle ja Beetulle :)

EZ-jackets for twin baby boys

Sarjassani "ystävä soitti ja kysyi" syntyi pitkästä aikaa nämä kaksi yllätysnuttua. Ystävän ystäväperhe on kuulemma lisääntynyt kahdella poikavauvalla. Valmiita nuttuja ei ollut, mutta ei näiden tekemiseen paljon aikaa tuhlaantunut, varsinkin kun tein ne kohtalaisen paksusta langasta (Dropsin Lima mix, 65 % ja 35 % alpakkaa) ja siis myös isoilla puikoilla. Ja jos joku ei vielä ole tutustunut Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttuihin, niin tiedoksi, että ne kudotaan yhtenä kappaleena.

You can always recognize an EZ-jacket from back

Takin tunnistaa helposti tästä erikoisesta takaosasta ja etuosan koristeraidoista eli lisäyksistä, jotka tein tällä kertaa yksinkertaisesti langankierroilla. Lukija tutkikoon itse, missä nutut poikkeavat toisistaan....

My own invention - the only seam is knitted

Nutun ainoat saumat ovat hihoissa. Teen nekin aina puikoilla, joten ommeltuja saumoja ei ole ollenkaan. Ja neulehan on ainaoikeaa, minkä ansiosta nuttu kasvaa jonkun matkaa vauvan myötä.

Hauska juttu, että näin lankalauantain iltana ennen kokkoajelulle lähtöä oli raportoitavaa lankatöistä. Eivätkä nämä nyt tähän lopu - samaisen ystävän toiseen ystäväperheeseen oli syntynyt tyttövauva, jonka nuttua nyt pistelen.

Langanloput käyttöön

Wingspan collar - once again

Tuttava sattui kysymään, olenko tehnyt vielä wingsspan-kaulureita, ja eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot ja lankakerät esiin ja panna toimeksi. Mitään suunnitelmaa värien kanssa ei ollut, vaan kaivoin uutta kerää kehiin, kun entinen loppui. Jossain vaiheessa työ näytti aika kaoottiseltakin, mutta lopputulos ei sentään ole hassumpi, kun lähtökohtana on saada langanloput hyötykäyttöön. Kaulusröyhelö olisi voinut olla reilumpi, sillä viimeistä lankaa löytyi yllättäen useampikin pikkukerä, mutta en jaksanut/viitsinyt ruveta enää purkamaan, kun viimeisellä kerroksella silmukoita oli melkoinen määrä. Suurin osa langoista on Pirkanmaan Kotityön täysvillaista ohutta lankaa ja kai peräisin artesaaniopintojeni työssäoppimisjaksolta.

Eilenillalla innostuin tekemään yhdet korvikset. Tavallisesti teen muutaman parin sarjan, kun siihen puuhaan ryhdyn. Nämä täydentävät kivasti mustavalkoisteni valikoimaa.

Paper ear rings from yesterday

Tämä käsityöläinen on ollut vähän talvihorroksessa joulumyyjäisten jälkeen, mutta onneksi tuttavapiiri ei ole unohtanut tuotteitani. Kyllä niitä pikkuhiljaa syntyy, katse kohti uutta kesää ja uusia markkinoita.

Loppukevennyksenä kuva hiukan asian vierestä...

Love your translator!

Kädentaitoihin liittyvät myös monet suomentamistani kirjoista. Nyt on menossa kansainvälinen kampanja Love your translator, jonka myötä haluamme tehdä kääntäjän työtä näkyvämmäksi. Olisi voinut kyllä tuo tarrakin kuvassa näkyä paremmin!

Korvikset, kevään enteitä

A new pair of paper earrings

Yksi kevään merkki taitaa olla sekin, että korviksiani aletaan kysellä. Mikäpä sen hauskempaa; niinpä panin heti toimeksi ja tekaisin muutaman parin. 'Tekaista' antaa kyllä vähän väärän kuvan, sen verran monta ja tarkkaa työvaihetta korvakorujen tekemiseen kuuluu. Mutta voi miten kivaa onkaan kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä!

Sunny days are here again...

Näyttääpä vähän siltä kuin nämä korut kasvaisivat tuosta päiväkirjani kannesta :). Ja varjot ovat kuin koppakuoriaisia.

Banana paper suits well to back

Nyt pääsin kokeilemaan myös uutta banaanipaperiani, jota löytyi kuin löytyikin lopulta - ei googlesta vaan Kannuksesta! Oli muuten hyvä muistutus, että edelleen on elämää, asioita ja jopa tuotteita ihan netin ulottumattomissa.
Jatkoa seuraa, kunhan ehditään...

Materiaalien kohtaamisia

Joskus - tai oikeastaan aika usein - mietin, miten yhtäkkiä löytyy niin toisiinsa sopivat materiaalit ja useimmiten ne löytyvät vielä kotoa. Näiden pussukoiden syntyhistoria on sellainen, että bongasin Pelastusarmeiijan kirpparilta kivan nauharullan; nauhoihin en aiemmin ole kiinnittänyt mitään huomiota, mutta viime kuukausien suomentamistyö avasi silmäni myös nauhoille :). No, nauha ehti olla jonkin aikaa ompelupöydälläni ja kuinka ollakaan, kun tytär kotona käydessään selvitteli kangasvarastojaan, sieltä löytyi juuri sopivansävyistä kaksipuolista kangasta nauhan väreihin. Myös puuhelmiä olin johonkin tarkoitukseen joskus hankkinut ja nyt löytyi niillekin paikka. Ja ei kun pussukoita tekemään!

Nämä suljetaan tarralla. Kaksipuolisella kankaalla olisi voinut leikitellä enemmänkin, mutta tyydyin nyt näihin. Huomasinpa muuten, että ompelujärjestystä kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy toimeen - vähän piti purkaakin, mutta sehän nyt kuuluu käsityön luonteeseen.

Pyöreäpohjaisiakin on kaivattu, joten yksi semmoinenkin piti sarjaan tehdä. Tähän sitten sattui löytymään ilmeisesti itse värjäämääni kanttinauhaa ja ah niin samanväriset puuhelmet.

Viimeisessä versiossa tein toiselle puolelle erivärisen kaitaleen. Nauha jo hupeni, mutta vielä sitä riitti tähänkin.

Jostakin purkin pohjalta osui vielä käteen Noro-langan pätkästä kolmella silmukalla neulottu nyöri, joka oli kuin tehty tähän pussukkaan - aivan kuten helmetkin.

Tämä oli kiva sarja tehdä, ja ilokseni työkaverit ottivat sen heti käyttöön, melkeinpä veivät käsistäni :).

Kaksi kattia K:n kaupungin kujille

Two cats filled with peas - therapeutic toys for kids

Viime päivien käsityöni ovat taas liittyneet ihan ns. oikeisiin töihini, mutta hyvä niin. Näiden ruipeloiden tehtävänä on rauhoittaa silloin, kun meno yltyy liian vimmatuksi. Herneillä täytetty katti olkapäällä tai sylissä saattaa hillitä menoa ainakin vähän aikaa - tai sitten ei. Kangas on vihoviimeinen pala puuvillaisista keittiönverhoistani, vuodelta jotakin... Kirpparinapitkin pääsivät taas hyötykäyttöön. Ja vaaleanpunaiset rusetit - mitä lie nauhoja, jotka ovat pyörineet silmissäni myös jo pidemmän aikaa.

Here we are... ready to help you

Saa katsoa lähempääkin! Tässä ollaan ja tuijotetaan. Veikkaanpa, että rusetit lähtevät ensimmäisinä, kun en niitä ommellut kiinni mitenkään; sitten varmaankin silmät. Viiksiä en näille tehnytkään.

Another creature for same purpose

Tällä otuksella on sama tehtävä. Muotoilu edustaa abstraktia taidetta; jospa vaikka lapset keksisivät, mitä se esittää. Kangas on ohutta vakosamettia ja herneitä on sisällä tälläkin.

Ja kaikki nämä tyypit siis lähtevät K:lla alkavan naapurikaupunkimme toimintaterapeuttien työvälineiksi :).
Uusia juttuja kehittelemään!

Tuunausta ja testausta

Test with textile markers to a black silk scarf from a flea market

Viime viikonlopun kirpparikierroksella osui silmiini yönmusta silkkihuivi. Silkkihuivit ovatkin kirpparien iloisia löytöjä - myös ne, jotka on jo valmiiksi kuvioitu. Olin juuri sopivasti myös ostanut muutaman tekstiilitussin, joita pääsin sitten heti tässä kokeilemaan. Tusseja tosin on vain kolme: musta, pinkki ja kimalleturkoosi. Pinkki toimi hyvin kuten kuvasta näkee. Kuvittelin, että myös turkoosista ja ainakin kimalteesta jäisi jokin jälki ja vetelin silläkin pitkiä viivoja ympäri huivia. Tulos ei ollut näkyvä, tuntuva kylläkin: karheat raidat haittasivat ikävästi pinkkien kuvioiden piirtämistä, joka oli vielä kesken.

 Silk paintin (drawing here) is always funny.

 

Tätä huivia katsoessa tulee taas mieleen, että näitä kiekuroita olen tehnyt hamasta nuoruudesta lähtien. Onneksi muutakin on syntynyt! Onneksi myös armollisuus itseä kohtaan tuntuu kasvavan iän myötä - ja toisaalta, paljonhan meissä itse kussakin pysyy samaa koko elämän ajan, vaikka eteenpäin mennäänkin. 

Kulunut viikko on ollut Kirsi Kunnaksen sanoin kuhanuhaa ja ryskäyskää, joten tämän huivin tuunaaminen oli aika terapeuttinen homma, vei ajatukset vähän väljemmille vesille.